Kansallinen rasvaprosenttikriisi, osa 2: tapauskertomus

Viime vuonna allekirjoittanut sai tietää vartalonsa rasvaprosentin, joka mitattiin niin luotettavalla menetelmällä kuin vain mahdollista. Tätä seurasi järkytys. Ei kuitenkaan tuloksesta, vaan siitä mitä sen kuulemisen jälkeen kävi ilmi, kun asiaa alkoi tarkemmin tutkia.

Sarjan ensimmäinen osa löytyy täältä. Nyt yritys lohduttaa kehonsa koostumuksesta tai muodoista turhaan huolestuneita naisia jatkuu tapauskertomuksella. Haastattelussa on nainen, jonka kokemus rasvaprosentin mittaamisen seurauksista on melkoisen kurja.

Tällä hetkellä oma rasvaprosenttini on muuten noin 22. Ennen kuntosalitreenin aloittamista Timo Haikaraisen ohjauksessa oltiin lukemassa 25. Tulos perustuu suhteellisen luotettavaan pihtimittaukseen ja tärkeintä tässä on seurata kehitystä sen sijaan, että yrittäisimme mitata absoluuttista totuutta kehoni koostumuksesta. Kuten edellisessä jaksossa kerroin, sisälsin erittäin tarkan DXA-mittauksen perusteella viime vuonna noin 28 prosenttia rasvaa, josta suurin osa on toivottavasti hyvälaatuista. Tulos ei sinänsä olisi aiheuttanut hämmennystä. Mutta.

Voi kauhistuksen kanahäkki, totesin eksyessäni tarkastelemaan nykynaisten ahtaita rasvaprosentti-ihanteita. Tulin siihen tulokseen, että olen jäänyt omieni kanssa renesanssiajalle…

tai 50-luvulle…

tai Kim Kardashianin uskolliseksi faniksi…

Naisen ihanteellisen rasvaprosentin yläraja = ?
Tutkaillessani uusimpia ideaaleja pienellä nettikierroksella, havaitsin kuinka harhaanjohtavaa tietoa naiselle optimaalisesta rasvaprosentista leviää – niin keskustelupalstoilla kuin näennäisesti varteenotettavammillakin sivustoilla. Kaikkialla hypetettiin, kuinka hieno saavutus olisi päästä alle 20:pin. Tai kuinka 15 olisi naiselle vielä hyvä saldo. Päätin, että on aika ryhtyä levittämään yleisen hyvinvoinnin kannalta parempaa ja tarkempaa dataa. Aloitetaanpa siis taulukosta, joka sijaitsee The American Council on Exercisen eli ACE-neuvoston sivuilla.

Kuten huomaatte, ei tuo kaikkialla luukutettu alle 20 prosenttia ole edes fitness-kissalle pakollinen lukema. Taulukosta ei näy myöskään kehon eri osille määriteltyjä ihanneprosentteja (sellaisia on aika vaikea kalkuloidakin). Kuitenkin nykyisen tutkimustiedon perusteella on selvää, että rasvakudos on haitallisempaa vyötärölle, kuin alavartalolle sijoittuneena, joten tämäkin on hyvä huomioida tulosten tulkinnan yhteydessä.

Valitettavasti tavallisissa kuntokeskuksissa ei ole mahdollisuutta päästä tarkempiin mittauksiin, vaan on tyydyttävä bioimpedanssiin tai pihteihin. Tästä johtuen ei voida asettaa lopulta mitään yhteneväistä standardia sille mihin haarukkaan eri mentelmillä mitattujen tulosten tulisi pudota ollakseen tavalliselle naiselle terveyden kannalta ihanteellisia. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg tiivistää aiheesta kaiken oleellisen Kiloklubin sivuilla:

”Lyhyesti sanottuna noista rasvaprosentin mittareista ei kannata välittää yhtään. Siis ei yhtään.” -Patrik Borg

Itse kehottaisin käyttämään oman terveysprofiilin koostamiseen mieluummin esimerkiksi vyötärönympärystä, joka saisi jäädä yleisten suositusten mukaan naisella suurinpiirtein alle 80 senttimetrin. Tässäkin on toki poikkeuksia. Kehonkoostumusmittausta voidaan haluttaessa hyödyntää pitkäjänteisemmän seurannan osana ja tällöin mittaajan on hyvä olla kokenut ja mittausmenetelmän aina sama. Muuten rasvaprosentin metsästys vastaa hakuammuntaa aseilla, joista ei osattu valita sitä oikeaa.

Liian alhainen rasvaprosentti on terveydelle haitaksi
Nainen tarvitsee rasvakudostaan normaalin hormonitoiminnan ylläpitämiseen. Kuitenkaan ei ole voitu määritellä absoluuttisen tarkkaa rajaa sille, minkä lukeman yläpuolella rasvaprosentin tulisi pysytellä kuukautishäiriöiden välttämiseksi. Tässäkin kohtaa olemme siis yksilöitä. Kuukautiskierron häiriintymiseen voivat vaikuttaa myös useat muut tekijät, mutta mikäli ongelmia ilmenee, kannattaa ehdottomasti selvittää onko taustalla liian alas pudonnut rasvaprosentti.

Naisen rasvaprosentin mittaamisen psyykkiset vaikutukset 
Vaikka rasvaprosentin mittaukseen ja tulosten tulkintaan liittyy usein paljon epätarkkuutta, en missään nimessä kiistä näiden mittareiden tuomia etuja. Monelle kuntoilua ja ruokavaliokokeiluja harrastavalle rasvaprosentin säännöllinen tarkistaminen voi olla todella motivoiva kannustin. Kehonkoostumuksen kehitystä on hauska seurata ja säätää elintapoja senkin perusteella.

Koska tämä ei ole mikään laihdutus- tai bodausblogi, haluan kuitenkin tuoda esille myös ilmiön kääntöpuolen. Osalle naisista kehonkoostumusmittauksella on haitallisia vaikutuksia, joita ei voida sivuuttaa. Havainnollistan seuraavaksi näiden vaikutusten syitä ja ilmenemismallia haastattelemalla Saijaa, joka on luvannut jakaa kanssamme kehonkoostumuskorttinsa ja kokemuksensa.

————————————————————————————————–
Saijan (rasvaprosentti 38) haastattelu

Saija on 28-vuotias nainen, jonka bioimpedanssien arpomaa rasvaprosenttia ei voisi ikinä päätellä hänen ulkonäkönsä perusteella. Jotta edellinen lause havainnollistuisi paremmin, pyysin Saijalta luvan kuvailla hänen vartaloaan.

Jos yhdistämme kauniin amazonin (joka keihästää sinulle lounaaksi vaikka hirven), 50-luvun filmitähden ja rantalentopalloilijan, saamme jotain Saijan tyylistä. Saijalla on loistava vyötärölantiosuhde, hän on normaalipainoinen, hoikan näköinen ja lihaksikas. Kuitenkin hänen rasvaprosenttinsa on 38. Selvitetäänpä miten tulos saatiin aikaan ja mitä sen seurauksena tapahtui.

1. Kuinka ja miksi päädyit rasvaprosentin mittaukseen?

”Huomasin ilmaisen mittauksen ja päätin yleisestä mielenkiinnosta mennä katsastamaan omat luvut. Monet olivat puhuneet omista mittausluvuistaan ja minua kiinnosti verrata omiani näihin. Olinhan aloittanut säännöllisen urheilun ja ihan tyytyväinen painooni ja ulkonäkööni. En varmaankaan olisi maksanut mittauksesta ellei minulla olisi sitten ollut jotain isompaa tavoitetta esim. painonpudotusta tai muuta kunnianhimoisempaa.”

2. Millä menetelmällä mittaus tehtiin ja millainen mittaaja oli?

”Mittaaja oli jokin terveydenhoidon ammattilainen, sairaanhoitaja tai vastaava, ei tarkempaa tietoa. Laite oli tietääkseni [valmistajan nimi sensuroitu].”

3. Kuinka mittaaja kommentoi tulosta?

”Mittaaja kertoi asiallisesti lukuni ja katsoi taulukosta ns. normaalin rasvaprosentin rajat ja vertasi niitä omiini. Olisi kuulema pitänyt olla alle 30% niin olisin ollut hyvissä rajoissa. Minun 38 % oli suuri ja nainen neuvoi minua harrastamaan enemmän aerobista liikuntaa, jotta tulos laskisi.

Nainen siis alkoi neuvomaan minua tietämättä mitään taustoistani tai liikuntatottumuksistani. Tämä kommentti vähän huvitti minua, koska harrastin liikuntaa paljon. Mitään tietoa en saanut tuloksen luotettavuudesta kyseisellä laitteella tai esim. täyden suolen ja rakon vaikutuksesta tulokseen, kuten ystäväni jälkeenpäin neuvoi.”



4. Millainen fiilis tuloksesta jäi, vaikuttiko se jotenkin ajatuksiisi/mielialaasi?

”Ajattelin, että menen mittaukseen muuten vain, ihan huvikseen ja minua järkytti miten paljon mittaus vaikutti mielialaan. Minua todella ihmetytti korkea rasvaprosentti ja tuli tarve kysellä muilta onko asia ok. Eli hain monelta läheiseltä varmistusta pitäisikö minun huolestua tuloksesta. Koska aiemmin olin luullut olevani hyväkuntoinen, normaalipainoinen ja muutenkin tyytyväinen itseeni.”


5. Mitä mieltä olet nyt rasvaprosentin mittauksista? Missä tilanteessa mittauksesta on hyötyä, missä tilanteessa ei?

”En menisi enää mittauttamaan itseäni vastaavalla laitteella, koska sen luotettavuus epäilytti ja tuloksena oli huonompi ruumiinkuva.

Mittauksesta voi olla hyötyä henkilöille joiden täytyy saada vahvistusta sille että nyt on oikeasti laskettava painoa, esim. on vakavaa keskivartalolihavuutta niin että rasvaa on kertynyt sisäelimien ympärille. Niille, joiden laihdutus on tehtävä oikeasti tavoitteellisesti. Ja jos luottaa numeroihin, peilin ja oman olotilan sijasta, enemmän.

Normaalipainoisille, varsinkin naisille joilla on muutenkin hutera ruumiinkuva, en suosittele. Tekee vaan neuroottiseksi.”

Saijan tarina jatkui onneksi mukavammissa merkeissä, sillä nykyään Saija on entistä tyytyväisempi ulkonäköönsä. Hän on päättänyt, ettei hänen tarvitse tarkkailla rasvaprosenttiaan hyvän olon saavuttaakseen tai motivoidakseen itseään muutoksiin ravinnon ja liikunnan suhteen. Suosittelen lämpimästi samaa suhtautumismallia teille kaikille muillekin viehättäville, normaalipainoisille naisille.

Keskittykää hyvinvointia tavoitellessanne olennaisiin asioihin. Alhainen rasvaprosentti ei kuulu näihin.

-Hanna

__________________________________________________________

Kuvat:

http://www.acefitness.org/blog/112/what-are-the-guidelines-for-percentage-of-body-fat/

Mainokset

2 thoughts on “Kansallinen rasvaprosenttikriisi, osa 2: tapauskertomus

  1. Ihan älytöntä pyrkiä alle 20 prosentin! Mun rasvaprosentti oli 25 kun olin nipin napin onnistunut pääsemään takaisin normaalipainon puolelle ja bmi oli 18,5. Tokihan kehon koostumus oli kohtuullisen lötkö, mutta noilla ohjeilla olisi pitänyt ruveta suorastaan painoa pudottamaan, kun olin niin kaukana ihanneprosentista :/

  2. Juu, kyllä tuo alle 20 on muille kuin urheilijoille totta vieköön älytön tavoite. Jos mittari taas sitä näyttää, voi olla että tulos ei ole realistinen. Näissä eri mittareissa on paljon heittoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s