Archive | kesäkuu 2012

Silikonirintojen riskejä

Lueskelin kahviatauollani Iltalehteä, ja taas kerran törmäsin silikonitissijuttuun. Minusta rintaimplanttien terveysriskejä vähätellään ja itsestään epävarmoille naisille annetaan huoletonta viestiä niiden turvallisuudesta.

Research clearly shows that implants are associated with significant health, cosmetic, and economic risks within the first few years and these risks increase over time. Unfortunately, long-term risks remain unknown because of a lack of careful scientific studies. FDA has required implant manufacturers to conduct additional research to determine why implants break, how long they can be expected to last, and what the longer-term health consequences of broken and leaking breast implants might be. Those studies, however, have not yet been made public.

Diana Zuckerman, PhD, Elizabeth Nagelin-Anderson, MA, and Elizabeth Santoro, RN, MPH: What Women Need to Know About Breast Implants

Pitkän englanninkielisen artikkelin sanoma on: tähänastiset tutkimukset, joissa rintaimplanttien pitkäaikaisvaikutuksia on selvitetty, on tehty naisille, joilla implantit ovat olleet vasta muutaman kuukauden tai vuoden. Todellisia pitkäaikaisvaikutuksia ei siis tiedetä. Riskeinä on implanttien vuotaminen tai rikkoutuminen, rintakipu, silikonin siirtyminen imusolmukkeisiin, epäilyjä ja käytännön havaintoja on niiden liittymisestä fibromyalgiaan ja krooniseen väsymykseen.

Sitä paitsi olen sitä mieltä, etteivät keinotissit ole edes kauniita. Nainen on luonnollisena, AA-kupeillakin, huomattavasti viehättävämpi kuin pullahtavien ”muovitissien” kanssa. Miksi ihmeessä meidän kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin ja näyttää samanlaisilta?

Poikkeus on rintasyöpäpotilaat, joilla toinen rinta on kokonaan jouduttu poistamaan. Sellaisessa tilanteessa psyykkinen haitta saattaa olla terveydelle haitallisempi riski kuin implantti.

Ja jos joku on sitä mieltä, että isotissisenä olen jäävi, niin ihan tiedoksi: minulla on aina ollut riippurinnat. Kynätestin sijaan pystyin jo teini-ikäisenä tekemään penaalitestin… 😀

Kyllä siitäkin halutessaan neuroosin olisi voinut kehittää.

– Varpu

Mainokset

Itsestä tykkäämisen opettelu

Laihduttamisessa – ja ylipäätään kaikissa elämänmuutosprojekteissa – yksi vaikeimpia asioita on mielen muuttaminen mukana. En nyt tarkoita huttupäistä poukkoilua trendistä toiseen ja mielen muuttamista aina sen mukaan kenen kanssa puhuu ja mistä päin tuulee, vaan sitä että oma ajatustapasi muuttuu pysyvästi. Ettet päädy tilanteeseen, jossa normaalipainoisessa vartalossa asustaa lihava mieli.

Aloita rakastamalla itseäsi sellaisena kuin olet. Tänään.

Aito rakkaus synnyttää myös itsekunnioitusta. Kun kunnioitat ja rakastat itseäsi tarpeeksi, sinulla on myös voimaa sanoa EI. ”Kiitos, en ota pullaa/ keksejä,/kakkuja/ karkkeja /sipsejä/ kaljaa…”. Koska olen sen arvoinen.

En kiellä itseltäni mitään, mutta osaan tehdä valintoja!

– Varpu

Kansallinen rasvaprosenttikriisi

Ravintovalmentaja-psykologi täällä päivää,

Päädyin tänään työkiireistäni huolimatta seurailemaan mitä hyvinvointi- ja kuntoilublogien maailmassa tapahtuu. Ja siellä kuulkaa tapahtuu. Pienen selailun aikana silmilleni suorastaan räjähteli kohkausia rasvaprosenttimittauksista ja jos ikinä olen kokenut aitoa rasvaprosenttijärkytystä, niin tämä kai oli sellainen. Aiheeseen liittyvä keskustelu oli niin huolestuttavaa (anteeksi tätimäisyyteni), että sain kipinän alkaa ruotia naiselle ”optimaalisen” rasvaprosentin mystistä käsitettä tässäkin blogissa. Lähinnä siitä syystä, että suomalaisten naisten into mittauttaa rasvaprosenttiaan ja tehdä tulokset kuultuaan ”asialle jotain” on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Puntari on so last season ja hyvä niin, mutta en ole ihan varma onko pussillinen uusia konsteja sen parempi. Mielestäni olisi huomattavasti terveellisempää heittää sekä puntarilla että Inbody-mittarilla vesilintua ja siirtyä uusille urille. Perustelen tämän sarjan edetessä miksi ja miten.

Aloitetaan nyt kuitenkin ensin naisen rasvaprosenttia ruotivan kirjoitussarjani 1 ja 2 osilla. Sen jälkeen niitä uudempia tuulia ja isosiskon neuvoja.

_____________________________

Viime vuonna sain tietää vartaloni rasvaprosentin, joka mitattiin niin luotettavalla menetelmällä kuin vain mahdollista. Järkytyin. En kuitenkaan tuloksesta, vaan siitä mitä sen kuulemisen jälkeen tapahtui. Tämä on kertomus ajatusmaailmastani ennen ja jälkeen mittauksen.

Avautumiseni on yritys lohduttaa kehonsa koostumuksesta tai muodoista turhaan huolestuneita naisia. Lisäksi päätin arvioida kriittisesti naisille markkinoitavien kehonkoostumusmittausten ja fitness-ihanteiden merkitystä terveyden kannalta. Jotta kirjoitus ei jäisi pelkäksi syömishäiriöasiantuntijan norsunluutornista pudotelluksi verbaliikaksi, käsittelen aihetta rujon omakohtaisesti. Esitän jutun edetessä myös muutamia haastattelukysymyksiä eräälle upeavartaloiselle naiselle, jonka kokemus rasvaprosentin mittaamisen seurauksista on vielä omaani kurjempi. Hänen vastauksensa herättävät miettimään, mitä järkeä oli vaihtaa vanha kunnon mittanauha bioimpedanssiin ja alkaa markkinoida kehonkoostumusmittauksia kaikelle kansalle.

Haluan jo tässä vaiheessa painottaa, ettei tarkoituksenani ole arvostella tieteellisessä tutkimuskäytössä tai ylipainon pudottamisen seurannassa välttämättömiä mittausmenetelmiä. Haluan ainoastaan tuoda esille seuraavia näkökulmia, jotka rasvaprosentistaan kiinnostuneiden naisten ja heitä työssään kohtaavien ammattilaisen kannattaa huomioida.

  • Rasvaprosentin mittauksesta ei ole terveydellistä hyötyä normaalipainoiselle naiselle, jonka vartalo on luonnollisen kurvikas.
  • Rasvaprosentin mittauksella voi olla haitallisia vaikutuksia naisen mielialaan ja kehonkuvaan.
  • Mittauksen tarpeellisuutta on hyvä pohtia etukäteen sekä käyttää harkintaa tulosten tulkinnassa.
  • Liikkeellä on paljon harhaanjohtavaa tietoa naiselle ihanteellisesta rasvaprosentista.

Aloitan oman kertomukseni käymällä läpi kokemuksiani erilaisista rasvaprosenttimittareista ja mittaajista, joita löytyykin joka junaan ja asemalle. Loppuhuipennuksena röntgensäteet paljastavat todellisen rasvaprosenttini.


1. Pihtimittaus 
Ensimmäisen kerran elämässäni päädyin rasvaprosentin selvitykseen noin 17-vuotiaana painoni ropistua vauhdilla alas erään liian paljon liikuntaa sisältäneen kesän aikana. Ohjelmassani oli ollut rankemmanpuoleista reeniä (mm. kahdet jääkiekkoon liitttyvät harjoitukset päivässä), tuntitolkulla hyötyliikuntaa joka päivä (toimin potilaskuljettajana sairaalassa) ja fillarointia paikasta toiseen.
Mittauspaikkana oli liikuntalääketieteellinen klinikka, jossa prosentikseni saatiin 20 puristamalla rasvakudostani eri kohdista kylmillä metallisilla pihdeillä. Tulos oli mittaajan mielestä suhteellisen korkea urheilijalle, joten syytä huoleen ei ollut. Paitsi että olin menettänyt kesän aikana pääasiassa lihasmassaani ylikunnon sekä yksipuolisen ruokavalion takia.

Mittaaja oli oikeassa siinä mielessä, ettei 20 ole urheilulliselle nuorelle mikään matala lukema. Kuitenkaan hän ei huomioinut lajiani, jonka harrastaminen ei johda normaalisti alhaiseen rasvaprosenttiin toisin, kuin esimerkiksi kestävyysjuoksu. Onneksi eräs ravitsemusterapeutti, jolle minut myös passitettiin, kertoi useiden vastaanotollaan käyvien nuorten naisurheilijoiden ylläpitävän kuukautisiaan hormonivalmisteiden avulla. Hänen ansiostaan sain unohdettua mittaajan ylimalkaisen kommentoinnin ja haaveet alhaisemmasta prosenttilukemasta.

Jollain tapaa tunsin itseni kuitenkin epäonnistuneeksi ja huonoksi urheilijaksi, sillä terveyteni oli kärsinyt painon putoamisen ja ylikunnon takia, mutta rasvaprosenttini oli silti oman käsitykseni mukaan nyt ”korkeahko”. Vatsalihakseni erottuivat selkeästi, mutta olin aivan hukassa kehonkuvani kanssa. Kun tuonaikaisia valokuvia katsoo, on helppoa havaita, kuinka suuri ristiriita oman päänsisäisen maailmani ja realiteettien välillä oli. Rasvaprosentin mittaus ja siihen liittyvä kommentointi ei auttanut asiaa yhtään. Eikä myöskään koululääkärin toteamus: ”Maailmassa on nälkää näkeviä lapsia ja sinä teet itsellesi tällaista!”

Tuohon aikaan oli vallalla mielestäni vielä nykyistäkin tiukempia kriteerejä sille, millainen ihminen on urheilullinen ja timmissä kunnossa sekä mitä tämän ”ihannevartalon” saavuttamisen eteen voi tehdä. Nainen ei ollut sporttisen hot, jos hänen vatsastaan ei erottanut kuutta palikkaa tai vähintään keskiviivaa. Joku tuttavani totesikin, ettei urheilullisella naisella tarvitse olla kuin muutamat kuukautiset vuodessa, jotta terveys säilyy. Lääkäri oli kuulema sanonut näin. Ohjeet riittävän ravintorasvan määristä olivat myös aivan järjettömiä. Kaksi teelusikallista oli minimi, jolla vielä pärjäisi. Tämä oli ravitsemusterapeutin neuvo 90-luvulla, jolloin minä yritin kasvaa naiseksi. Ei muuten ollut helppoa.

2. Bioimpedanssimittaus
Kului muutama vuosi ja markkinoille ilmaantuivat kotikäyttöiset bioimpedanssimittarit. Sellaiset, joiden kahvoihin tartutaan ja pidetään laitetta ilmassa kädet suorina. Mittaus on valmis, kun laite on lähettänyt sähköisen impulssin kehoon, vastaanottanut sen takaisin ja tehnyt kalkulointinsa syötettyjen tietojen sekä impulssin kulkunopeuden perusteella. Laitteella voitiin mitata tuossa vaiheessa vain ylävartalon rasvan määrää.

Testasin ensimmäisen kerran tällaista aparaattia liikkeessä, jossa sitä myytiin. Mittauksen jälkeen myyjätär vihjaisi yllättyneenä, että kaikesta huolimatta (olin tankki jääkiekkoilija), rasvaprosenttini oli suhteellisen hyvä. Taas oltiin siinä 20 prosentin tienoolla. Ostin laitteen voidakseni tarkkailla tilannetta. Pian huomasin kuitenkin, miten paljon nautittu ravinto, nesteen kerääntyminen ym. vaikuttivat tuloksiin, jotka heittelivät suuntaan jos toiseen. Sain tarpeekseni ja luovutin epäluotettavan laitteen aiheesta innostuneelle läheiselleni.

Olin todella ärsyyntynyt joka kerta nähdessäni ilmaisia mittaustilaisuuksia, joita vetivät laihdutustuotteita markkinoivien firmojen edustajat ja juurikin noilla samaisilla bioimpedanssimittareilla. Yritin myös suojella itseäni ja muita nuoria rasvaprosenttimittauksilta, sillä tuohon aikaan erittäin monella oli ongelmia syömisensä ja itsetuntonsa kanssa. Kerran päädyin sitten hyvinvointimessuille erään syömishäiriöstä kärsivän neitokaisen kanssa ja hän luonnollisesti halusi päästä mittaukseen. Katsoin ahdistuneena vierestä, kun keski-ikäinen promotyttö ylisti hänen erittäin alhaista rasvaprosenttiaan, joka ei ollut enää edes ihanteellinen. Yritin selittää myyntinaiselle, ettei tällainen toiminta ole eettistä ja nuorten kanssa voisi käyttää vähän harkintaa. Sanani kaikuivat kuitenkin kuuroille korville ja nainen jatkoi innokkaana tuotteidensa esittelyä sekä yritti tarjota minullekin mittausta. Tapauksen jälkeen meni vuosia siten, etten halunnut nähdä rasvaprosenttiani saati ainuttakaan bioimpedanssihilavitkutinta.

3. Kokonaisrasvaprosenttiin suhteutettu pihtimittaus kehon eri osista
Rasvaprosenttiaiheen välttelyä jatkui pitkään, mutta toissa kesänä innostuin jonkin kuntoilu-ruokavaliokokeiluni seurauksena menemään mittaukseen, joka tehtiin jälleen pihdeillä. Nyt ideana oli vertailla kehon eri osien rasvan määrää kokonaisrasvaprosenttiin ja tehdä tämän perusteella päätelmiä elimistön tilasta sekä mahdollisuuksista paikalliseen rasvanpolttoon.

Kokonaisrasvaprosenttini oli hieman päälle 19, mutta mittaaja totesi, että tuloksessani oli varmasti jonkin verran virhettä ja kuvaili menetelmän puutteita asiallisesti. Tällä mittaajalla oli kaikista tähän mennessä kohtaamistani tapauksista eniten psykologista pelisilmää. Hän puhui hyvin kauniisti ja kunnioittavasti vartalostani ja käyttäytyi äärimmäisen ammattimaisesti. Tunsin itseni kokonaiseksi ihmiseksi hänen vastaanotollaan.

Hyödyin mittauksesta siinä mielessä, että sain realistisemman käsityksen kehoni koosta, jota minun on ollut aina melko vaikea hahmottaa. Lähdin kotiin hyvillä mielin ja olo oli sellainen, että tällä kertaa mittauksessa oli jotain järkeä, vaikken saanutkaan käsitystä todellisesta rasvaprosentistani. Sinänsä mitään uutta tietoa mittaus ei kylläkään tarjonnut. Sen verran osaan ihan itsekin havainnoida, että reisissäni on huomattavasti enemmän rasvakudosta, kuin keskivartalossani, mikä ilmentäisi mittausmenetelmään liittyvien teorioiden mukaan ”estrogeenidominanssia”. Estrogeenidominanssilla viitataan tilanteeseen, jossa ylimääräinen estrogeeni ei poistu kehosta riittävän tehokkaasti ja sitä on liian paljon suhteessa progesteroniin. Koska reisissä on paljon estrogeenireseptoreja, ohjautuu rasvan kerääntyminen tälle sektorille. Tai jotain.

On toki tärkeää, että maksa toimii hyvin ja ylimääräinen estrogeeni kuljetetaan pois elimistöstä. Minulle ei kuitenkaan ole vielä selvinnyt, miksi reisiin keskittyneestä rasvakudoksesta pitäisi yrittää hankkiutua eroon kohdennetusti spot reduction -tyylillä erilaisten valmisteiden ja kikkailujen avulla. Tai kuinka geneettisesti säädelty taipumus kerätä rasvaa tiettyihin kehon osiin voisi muuttua, kun rasvakudos kuitenkin vähenee laihtumisen yhteydessä aina saman kaavan mukaan?

Sitäpaitsi…

http://www.youtube.com/watch?v=reTx5sqvVJ4
Olisikin hienoa kuulla perusteita myös sille, että rasvakudoksesta reisien tai lantion alueella tulee päästä eroon terveydellisistä syistä. Pienellä selauksella löytyy toki runsaasti erilaisia lisäravinteita ja protokollia markkinoivien trainerien kirjoituksia, joissa todetaan lantion ja reisien alueella sijaitsevan ylimääräisen rasvan liittyvän alttiuteen sairastua hormoniperäisiin syöpiin. ”Lean sexy legs and low risk for breast cancer plaa plaa plaa…” Syöpäjärjestöjen ja tieteellisten tutkimusten mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että asia on juuri päinvastoin. Rintasyöpäriskin kanssa korreloi nimenomaan keskivartalolihavuus, joten optimaalinen vyötärö-lantiosuhde (l. kitaramalli) on tässäkin mielessä hyvä ominaisuus. Lukisinkin erittäin suurella mielenkiinnolla sellaista tutkimusdataa, jonka perusteella tämä näkemys voidaan kumota.

4. DXA eli kaksienergisen röntgensäteilyn absorptiometria
Viimeisimpänä tulemmekin sitten uusimpaan mittaukseeni, joka tapahtui huomattavasti virallisemmassa asiayhteydessä ja tarkemmalla laitteella, kuin mikään edellä kuvatuista yhteensä. Tällä kertaa rasvaprosenttini selvittäminen kuului osaksi laajempaa kokonaisuutta, jossa ilmenisi myös luustoni kunto. DXA onkin alunperin kehitetty luuntiheyden mittaamiseen ja nykyään sitä pidetään erittäin luotettavana menetelmänä myös kehon muun koostumuksen tutkimiseen.

DXA-mittauspäivän aamuna kävelin kotonani peilin ohi ja havaitsin mielenkiintoisen ilmiön. Ensimmäistä kertaa vuosiin olin kokonaisvaltaisella tavalla tyytyväinen vartalooni. Tunsin jotain eteeristä itsekunnioitusta ja mietin miksi piti elää 32 vuotta ja maksaa niin kovat oppirahat ennen tällaisen pisteen saavuttamista. Miksi en voinut hahmottaa itseäni näin nuorempana ja miksi kaikki oli nyt mahdollista? En ehtinyt kovin pitkälle pohdinnoissani, kun jo kiirehdin mittaukseen.

Pian makasin hievahtamatta paikallani DXA-laitteen skannatessa ruhoani pala palalta. Tutkimus oli hauska kokemus ja olin hyvin innoissani, sillä saisin vihdoin tietää tarkemmin kehoni koostumuksen. Luuston kunnon selvittäminen oli myös erittäin tervetullut boonus, sillä luuntiheyteni on todettu aikoinaan liian alhaiseksi ja lähisuvussani on osteoporoosia. Skannauksen perusteella en sijoittunut enää osteopenian puolelle, joten luustoni tilanne oli selkeästi korjaantunut. En kuitenkaan kiinnittänyt tähän ilouutiseen juuri minkäänlaista huomiota, sillä koko universumin kannalta järisyttävämpi tieto valtasi kohta ajatukseni. Kuulin rasvaprosenttini.




Tuomiopäivä
Niin se tulos, se oli noin 28, siis 28 prosenttia! Kuten jo tuli mainittua, olin ollut viimeksi mittauksessa edellisenä kesänä, jolloin sain pihtimittauksella tulokseksi noin 19, vaikka olin tuohon aikaan aavistuksen lihaisampi kuin nyt. En pitänyt itseäni kovin urheilullisena ennen tähänkään mittaukseen menemistä, mutta yhdeksän prosenttiyksikön heitto ylöspäin tuntui lievästi ilmaistuna hämmentävältä, sillä olin saanut itsestäni vuosien aikana niin erilaisen kuvan. Olinhan vetäissyt aina ihan minkä tahansa kokoisena suurinpiirtein 20 tienoolle sijoittuvan saldon.

Rasvaprosenttini todettiin olevan ihanteellinen, sain katsoa käppyrää jossa sijoituin ikäisteni naisten keskiarvon alapuolelle, kommentointiani suuresta prosenttilukemasta kuunneltiin asiallisesti ja ystävällisesti. Minulle myös todettiin, että huomattava osa rasvastani sijaitsi terveellisesti reisien ja lantion alueella. Silti olin saanut päähäni, että tulokseni oli jossain ”ylärajalla”. Olihan joka suunnalta toitotettu kaikkien elinvuosieni ajan, että naiselle ihanteellinen rasvaprosentti on siinä 20 tietämillä. Ironista, kuinka tyytyväinen olin ollut itseeni vielä aamulla peilistä katsoessani, mutta nyt…

Käsityksiä naiselle ihanteellisesta rasvaprosentista
Päätin selvittää rasvaprosenttiasiaa hieman tarkemmin. Menin nettiin, päädyin keskustelupalstalle, jolla nuoret tytöt surkuttelivat kuntosalilla mitattuja prosenttejaan (tulokset olivat siinä 20 pinnnassa, vrt. minä 17-vuotiaana). Sieltä siirryin sujuvasti toiselle palstalle, jolla nelikymppiset naiset ihmettelivät missifinalistien yllättävän korkeita tuloksia (20-29,8 prosenttia). Perään tietysti todettiin, että missit pitäisi laittaa kuntoilemaan ja sitten vasta kisoihin. Naiset muistivat myös kehua pysyttelevänsä itse 20 alapuolella rasvaprosenttiensa kanssa ja pärjäävänsä misseille vartalollaan ihan heittämällä. [Tähän kohtaan tulisi hymiö, mutta en löytänyt oikeanlaista.]

Keskustelujen tragikoominen ilmapiiri kliimaksoitui erään suomalaisen (itseään tohtoriksi nimitävän) miehen kirjoittamaan artikkeliin, joka sisälsi vaikuttavaa informaatiota. Artikkelissa kerrottiin, että silloin jos mittausmenetelmiä ei ole saatavilla, voi omasta rasvaprosentistaan tehdä karkean arvion tarkastelemalla itseään peilistä. Mikäli selluliittia ei ole havaittavissa, on rasvaprosentti noin 22. Kun kylkiluut erottuvat (käsivarret vaakatasoon nostettuina), sijaitsee prosentti siinä 15 tienoolla. Naisen ihanteelliseksi rasvaprosentiksi julistettiin 15-22.

Jäätävää.

Arvatkaa miltä minusta tuntui tässä vaiheessa? No, se selviää seuraavassa osassa samoin, kuin moni muukin asia.

-Hanna

Kauneusrituaalit: kasvonaamio

Kokeilin eilen Frantsilan Elvyttävää Yrttisavinaamiota. Minulla on aika yliherkkä iho, joka helposti reagoi naamioihin ärtymällä. Tällä kertaa ärtynyttä tai kiristävää tunnetta ei tullut. Naamio tuntui ihanalta koko ajan. Pidin sitä ehkä reilun varttitunnin (en tullut katsoneeksi ohjetta), ja poistin sitten pesulapulla ja lämpimällä vedellä. Iho oli illalla ja vielä tänäänkin silminnähden kirkastunut ja tuntui pehmeältä ja hyvältä.

Tämä siirtyi heti pysyvästi ihonhoitotuotteisiini!

Frantsilan sivuilla kerrotaan:

Yrttisavinaamio poistaa ihosta epäpuhtauksia, vilkastuttaa ihon pintaverenkiertoa ja elvyttää tehokkaasti solujen aineenvaihduntaa. Yrttisavinaamio antaa iholle kirkkautta ja heleää kuulakkuutta. Elvyttävä, syväpuhdistava ja ihoa tasapainottava ja rauhoittava hoitonaamio sopii kaikille ihotyypeille.

Mineraalirikas valko- eli kaoliinisavi poistaa ihon epäpuhtauksia samalla supistaen ihohuokosia ja tasapainottaen talineritystä. Kaoliinisavi desinfioivana ja rauhoittavana aineena antaa iholle samettista pehmeyttä.

Kylmäpuristetut ja luonnonmukaisesti viljellyt auringonkukansiemen-, avokado, oliivi, argaani-, tyrnin marja- ja siemen-, helokki- ja ruusun marjaöljyt ovat korkealaatuisia ihoa hoitavia raaka-aineita. Ne sisältävät runsaasti tärkeitä rasvahappoja, hivenaineita sekä vitamiineja jotka ravitsevat ja parantavat ihoa.

Kotimaiset luomuyrttiuutokset; ratamo, pihatatar, puna-apila, kehäkukka, kuisma, niittyhumala, siankärsämö, takiaisen juuri, ukontulikukka, pihatähtimö, poimulehti, peltokorte, keto-orvokki elvyttävät ihon toimintoja ja aineenvaihduntaa. Ne parantavat ihosolukon uudistumista auttaen ihoa pysymään nuorekkaana ja kimmoisana.

Aidot aromaterapeuttiset eteeriset öljyt; piparminttu, ruusu, ylang ylang) antavat tuotteelle mieltä kohottavaa tuoksua hoitaen, desinfioiden ja elvyttäen samalla ihon toimintoja.

Suomalaiset kukkaterapeuttiset uutokset; siankärsämö, lumme, nokkonen kohottavat mielialaa, ihon immuniteettia ja suojautumiskykyä sekä lisäävät nuorekasta hehkua ja kuulakkuutta.

Luonnon tokoferoli eli E-vitamiini elvyttää ihokudoksen terveyttä ja luonnonmukaisesti viljellyn aaloe-kasvin lehdistä saatu geeli sekä kasviglyseriini kosteuttavat ihoa. Suomalainen kuusen sisäoksa- ja rosmariiniuutokset toimivat tehokkaina antioksidantteina.

 

Lisätietoja:

Frantsilan Yrttitila

– kirjoitti Varpu

6 kiloa aitoa kauneutta

Lauantaina oli taas Aidon kauneuden metsästäjien tapaamispäivä, joka olikin oikein antoisa. Monessakin mielessä 😀 …

Perinteeksi muodostuneen tavan mukaan Elina punnitsi ja kuvasi sponsoripaketin. Tällä kertaa painoa oli 4 kg, mutta kuvasta puuttuivat Vogelin täysjyväriisi ja mysli, joten kaikkiaan ”aitoa kauneutta” oli kuuden kilon kassillinen.

Kuva: Elina Arpiainen

Päivän ohjelmassa oli paitsi arkimeikin tekoa  , jonka toteutti meikkitaiteilija Jonna Joutsen ZUII:n luonnonkosmetiikalla, myös kolme luentoa. Aamupäivällä  Vogelin toimitusjohtaja Marjatta Pyhähuhta kertoi tavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta.Marjatan luento herätti vilkasta keskustelua – ja varmasti uusia ajatuksia jokaisen mielessä.

Sen jälkeen Peppi MoreToLove kertoi oman itsetuntonsa löytymisestä ja More to love -blogin syntyvaiheista.

Kuva: Varpu Tavi

Päivän lopuksi minä kerroin kauneudesta eri aikoina ja eri kulttuureissa. Luentoni lopuksi pidin lyhyen saarnan epämukavuusalueille uskaltautumisesta ja sisäisen leijonanmielen löytämisestä.

Kuva: Jouni-Matti Kettunen

Kiitos taas Vogelille, jonka tiloissa saimme kokoustaa sekä kaikille sponsoreillemme, jotka ovat mahdollistaneet projektin!

– kirjoitti Varpu

Mitä kuuluu AINON projektille?

Aino kertoi tavoitteistaan projektin alkaessa näin:

Olen aina ollut ihan tyytyväinen ulkonäkööni. Ainoa herkkä kohta minulle on laihuus: olen ollut suuren osan elämästäni alipainoinen, ja vaikka aikuisiällä olen pysynyt enimmäkseen ihannepainossani, rankemmat ajat vievät minulta helposti ruokahalun ja paino pääsee putoamaan. Eniten inhoan sitä, että laihan ihmisen painoa tuntuu olevan sopivaa kommentoida tavoilla, jotka ylipainosta puhuttaessa koettaisiin todella loukkaaviksi. Eniten haluaisin parantaa elimistöni fyysistä puolta. Haluaisin olla vahvempi ja jaksaa paremmin. Ulkonäköasioista haluaisin paremman ihon ja lihasta muutenkin luiden ympärille.

Hannan yleisohjeet Ainon ruokavalioon:

– Hemoglobiinin ja folaatin saannin kannalta vihreät vihannekset ovat hyväksi (Käyttöön otetaan viherpirtelöt)
– Raskausaikana (Aino sai jo projektin alkuvaiheessa yllätystiedon raskaudestaan) on aiemmin ollut ellotusta, mutta ei oksentelua. Verensokeri on siis tärkeä pitää tasaisena lyhyempien ruokaluvälien avulla. Eli noin 3 tunnin välein syömistä.
– Pähkinöitä lisätään ruokavalioon, opetellaan syömään kerralla kohtuumäärä, ei övereitä joista on aikaisemmin tullut huono olo.
– Rypsiöljyn vaihto oliiviöljyyn, avokadoon, pähkinöihin ja hamppuöljyyn. Oliiviöljy Vogelin Merum on hyväksi ja tästä voidaan tehdä omatekoista margariinia sekoittamalla 1:1:1 vettä, voita ja öljyä. Lapsen hermoston kehityksen takia on hyvä panostaa parhaisiin rasvoihin, joten edellämainittujen ohella lisäravinteisiin otetaan kalaöljy.
– Laadukkaan proteiinin saantia lisätään: raejuusto, pavut, linssit, pähkinät, tofu, riistaliha, kala, kana jne.

Ainon lisäravinteet:
– Raskausajan monivitamiini (Multivita, joka ei sisällä A-vitamiinia)
– Vogelin Bio Strath -yrttihiivavalmiste
– 1 D-vitamiinitabletti päivässä (25 mikrogrammaa)
– Eskimo-kalaöljy ohjeen mukaan, 1tl/vrk (ennen synnytystä kalaöljy jätetään ajoissa tauolle, jotta veri hyytyy varmasti normaalisti)
– Biomax-tyrniöljy ihon kuivumisen estämiseksi (normiannostus 2 kapselia 2 krt / pvssä) mutta nyt, koska kalaöljykin käytössä, annostuksena 2 kapselia 1 krt päivässä
– lisäproteiini (treenin jälkeen tai muuten vain pirtelöön), tällä hetkellä kokeilussa hamppuproteiini

Ainon treenit

Ainon personal trainerina toimii Timo Haikarainen, jonka kanssa on ollut kaksi tapaamista. Timo teki Ainolle kuntosaliohjelman, ja kaikki kolme Jyväskylän tyttöä (Ainon lisäksi Hanna ja Katrianna) treenaavat usein yhdessä Kuntokeskus Satsissa

Ainon ihonhoito:

Ainolla on käytössä Frantsilan yrttitilan Midsummer Rose -sarja, joka on tuntunut hyvältä. Aivan viime aikoina iho tuntuu menneen hitusen huonompaan suuntaan. Ainon oman käsityksen mukaan syytä on varmaan kelien muuttumisella, mutta iho saattaisi kaivata kuorintaa. Joten lisähoidoksi tulee Frantsilan Kuorintavoide.

Muut hoidot:

Toistaiseksi Aino on käynyt jalkahoidossa Hoitola Kaarina Krogeruksella, vyöhyketerapeuttinen jalkahieronta tuntui todella rentouttavalta gradustressin painamalle.

TULOKSIA

Aino kertoo:

Minulla menee varsin mukavasti. Stressi pukkaa päälle, mutta se on hallittavissa olevaa stressiä, joka vaan johtuu siitä, että graduaineiston deadline lähestyy. Olen kuitenkin edistänyt projektia varsin määrätietoisesti.

Painan tällä hetkellä 55 kiloa, eli saman verran kuin ennen edellistä raskautta. Kiloja olen saanut kerrytettyä projektin aikana 4 ja pahimmasta vaiheesta 6. Lastenosaston farkut eivät enää mene jalkaan (jee!) ja muunkin vaatekaapin joudun taas käymään läpi ja karsimaan suurimman osan liian pieninä varastoon odottamaan. Toivottavasti en joudu enää ikinä palaamaan niihin pienimpiin! Olen kuitenkin siinä tuskallisessa tilanteessa, ettei kaapissa mikään (alaosa) oikein istu päälle, kun maha kasvaa, mutta muuten olen vielä pienempi kuin edellisen raskauden aikana. suunta on kuitenkin oikea, ja kesällähän vaatteita ei oikeastaan tarvitse…

Ruokailurytmistä olen saanut pidettyä aika hyvin kiinni ja se on oikeastaan muuttunut osaksi arkea, niin ettei siihen enää tarvitse erikseen keskittyä. Protskun kanssa olen nyt kavereita. Olen heittänyt raejuustoa erinäisiin annoksiin ja proteiinijauhekin uppos ilman ongelmia. Eli parempaan päin ollaan ehdottomasti menty. Aamupala ei nyt vaan selvästi ole mun juttu, joten panostan lounaaseen ja välipalaan. Leivänpäällisiä koetan lisätä, mutta muuten runsaammat aamupalat taitavat jäädä poikkeuksiksi, ainakin tässä vaiheessa.

Raskauden myötä karkin yms. himo on kadonnut aika olemattomiin. Hedelmiä ja marjoja olen sen sijaan pistelly enemmän kuin aikaisemmin. Kalaöljyn kanssa on tehnyt tiukkaa, joten olen syönyt kapseleita aika usein, ettei jäisi kokonaan syömättä. Kalan syömistä olen myös lisännyt. Maitoa kittaan vähintään puoli litraa päivässä, usein koko litran.
Urheilua en ole oikein saanut vakiinnutettua osaksi arkea, kun viime aikoina on ollut reissaamista ja pidemmältä tulleita vieraita. Toisaalta itsestä tuntuu, että käytän noita tekosyynä jättää treenejä väliin. Aikataulutettu liikunta on mulle muutenkin hankala juttu: en jotenkin osaa joustaa, vaan lannistun väliin jääneestä treenistä. Mutta tänään on uusi päivä ja huomena uusi viikko, joten tänään tunnin lenkki ja huomenna salille, niin siitä se taas lähtee. Pitää vaan opetella ottamaan itselleen se aika.

TÄMÄNHETKISET TÄRKEIMMÄT TAVOITTEET

Gradustressin hallinta. Liikunnan säännöllistäminen osaksi arkea.

Tsemppiä Ainolle ja pienelle kasvavalle kaikkea hyvää!

– kirjoitti Varpu