Archive | maaliskuu 2012

Kauheusleikatut friikit

En tiedä, joko psykologit ovat listanneet riippuvuusluetteloon kauneusleikkausriippuvuuden, mutta se taitaa sokeririippuvuuden lisäksi olla nopeimmin leviävä riippuvuussairaus

Plastiikkakirurgi lienee käyttänyt voiveistä?

Kuningatar Silviasta väitetään, että hän käy kerran vuodessa kiristyttämässä kasvojaan. Uskottava väite.

Silvia Sommerlath ja kuningatar Silvia nykyisin

Mikä saa ihmisen kehonkuvan niin vääristymään, ettei hän enää näe vain pahentavansa ulkonäköään? Ja mikä syy alunperin on tähän pakkomielteiseen ulkonäkökeskeisyyteen joka nykyaikaa vaivaa? Kai ihmiset ovat aina olleet turhamaisia ja tavoitelleet kauneutta, mitä se sitten milloinkin ja missäkin kulttuurissa on tarkoittanut, mutta joskus tuntuu että nykyään elää valtava määrä ihmisiä joiden elämän päätarkoitus on peilin edessä seisominen ja vikojen etsiminen omasta ulkonäöstä. Vai olenko minä vain marmattava fossiili?

Uusin villitys ovat kuulemma animesilmät. Kas kun eivät naiset halua isoja ja sydämenmuotoisia päitä myös, eikö sekin kuulu mangasarjakuviin?

Naiset leikkauttavat jopa vaginoitaan “kauniimmiksi” .

Antropologitkin ovat tutkineet asiaa. Yksi esimerkiksi löytää linkin kauneusleikkausten ja saippuaoopperoitten välillä.

Sinänsä ei ole mikään uusi ilmiö ottaa isoja terveydellisiä riskejä ulkonäön vuoksi, joten kaipa se on harhaa että kyse olisi modernista epidemiasta. Ero lienee vain siinä, että entisikoina se oli yläluokan “etuoikeus” ja nykyisin yhä useamman tavoitettavissa.  Kaari Utrio on kirjoittanut entisaikojen naisten käyttämästä lyijypastasta, jolla tehtiin ihosta kalpea, sekä elohopeasulfidista, jolla punattiin huulia. Naiset käyttivät näitä aineita menneillä vuosisadoilla, vaikka niiden myrkyllisyys tiedettiin jo silloin. Vähitellen näiden kosmeettisten aineiden sisältämät myrkyt kasautuivat naisen elimistössä ja johtivat lopulta ihon ja terveyden täydelliseen raunioitumiseen.

Botox on hermomyrkky, joka lamaannuttaa ihoa ja silottaa siten ryppyjä. Sanomattakin on selvää, että hermomyrkyn käyttö ihonhoidossa on ihan yhtä vaarallista kuin lyijypastan ja elohopeasulfidin. Toistuvien botox-käsittelyiden pitkäaikaisvaikutukset eivät ole tiedossa, mutta epäiltävissä on, että vaikutus on samantapainen kuin noilla vanhoilla kauneusmyrkyillä.

Ja jos nyt (taas) vaikutan ryppyotsaiselta tosikolta, niin korostettakoon että olen itsekin ainakin jossakin määrin turhamainen ja ymmärrän hyvin kauneuden tavoittelun. En pidä sitä pahana, vaan ihan perusinhimillisenä ilmiönä. Sen sijaan kauneuden tavoittelu terveyden kustannuksella, eli millä hinnalla hyvänsä – ja kokonaisen elämän sisältönä – on ainakin surullista ja tyhmää, jos ei muuta.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu täällä.

Mainokset

Kasvojoogaa

Suosittelen, että teet näitä juttuja yksin ollessasi tai sitten elämänkumppanisi on syytä olla sekä hienotunteinen että huumorintajuinen!

Kasvojooga 1

Tätä olen tehnyt lähes päivittäin siitä alkaen kun sain facebook-kamultani linkin. Olen huomannut, että tämä myös rentouttaa, kun olen liian pitkään yhtäjaksoisesti tuijottanut näyttöruutua ja todennäköisesti rypistellyt otsaani miettiessäni.

Kasvojooga 2

Tämänkin linkin laittoi fb-kamu, tässä on hauska Louis Armstrong -harjoitus …

Leijona

Leijona on hathajooga-klassikko, jota olen tehnyt aina muistaessani jo 70-luvulta alkaen. Välillä on ollut pitkiäkin aikoja, että se on ollut unohduksissa, mutta nyt tämäkin on lähes päivittäin ohjelmassa.

OTE KIRJASTA HORMONIHARMONIAA :

Leijona

joogaliike kauneudenhoitoon

Kasvojen lihakset tarvitsevat liikuntaa siinä missä kehon muutkin lihakset. Kasvojoogaa kannattaa tehdä päivittäin, näin vältät ryppyjä ja poskien laskeutumista heltoiksi.

Leijona poistaa kasvoista ryppyjä ja ennaltaehkäisee niiden syntymistä. Se edistää kurkun ja kasvojen verenkiertoa sekä vahvistaa niskan ja kasvojen veltostuneita lihaksia. Leijona on täsmäliike naisille, jotka haluavat välttyä kasvorypyiltä ja veltostuneilta kasvon ja kaulan lihaksilta. Leijona ehkäisee kurkkukipua, ja sitä voi käyttää lievityskeinona silloin, kun ääni on käheä.

Käy polvi-istuntaan kantapäät erillään toisistaan. Työnnä rintakehä eteenpäin ja istu niin suorana kuin pystyt nostamatta lantion painoa kantapäiltä. Pane kämmenet polville. Tee Levitä sormet haralleen, hengitä sisään ja uloshengityksellä avaa suusi mahdollisimman ammolleen, työnnä kieli niin pitkälle suusta kuin pystyt (kuvittele, että kosketan kielenkärjellä leukaa), avaa silmät niin levälleen kuin voit ja kohdista katse ylöspäin. Pysy sisään hengittäen tässä asennossa hetki. Vedä kieli takaisin suuhun ja palaa alkuasentoon. Anna kasvojen rentoutua täydellisesti. Toista sen jälkeen leijona-asento vielä kaksi kertaa.

Parhaan tulokset saat, jos teet tämän harjoituksen kolme kertaa päivässä ja kolme toistoa joka kerta. Leijonan asento edistää kasvojen verenkiertoa vieläkin enemmän, jos teet sen heti hartiaseisonnan jälkeen.

Blogaus julkaistu aiemmin täällä

Kahdeksan naista – kahdeksan ainutlaatuista tapaa olla kaunis

AINO 28 v.

Olen aina ollut ihan tyytyväinen ulkonäkööni. Ainut herkkä kohta minulle on laihuus: olen ollut suuren osan elämästäni alipainoinen ja vaikka aikuisiällä olen pysynyt enimmäkseen ihannepainossani, rankemmat ajat vievät minulta helposti ruokahalun ja paino pääsee putoamaan. Eniten inhoan sitä, että laihan ihmisen painoa tuntuu olevan sopivaa kommentoida tavoilla, jotka ylipainosta puhuttaessa koettaisiin todella loukkaaviksi.

Tyytyväisin kroppaani taisin olla juuri ennen raskautta ja etenkin raskauden puolivälissä: elimistö teki sen mitä sen oli tarkoitus ja samalla iho kirkastui ja hiukset paksunivat. Kaiken kaikkiaan tunsin oloni poikkeuksellisen terveeksi. Sitten synnytyksen jälkeen palattiinkin melko pian normaaliin, eli kertyneistä 15 kilosta kymmenen jäi laitokselle ja loput viisi lähtivät parissa kuukaudessa itsestään. Valitettavasti ne veivät vielä kuusi kaveriaan mennessään, minkä seurauksena humpsahdin taas alipainon puolelle.

Nyt olen lopettanut imetyksen, mutta viimeisen vuoden aikana olen lähes täysin vieroittunut urheilusta, koska minulla ei ollut varaa tuhlata arvokkaita kaloreita mihinkään ylimääräiseen. Olen myös alkanut syödä hirveitä määriä herkkuja ja muutakin höpö-höpöä. Saapa siis nähdä, mitä painolle lähikuukausina tapahtuu. En haluaisi kilojani takaisin pelkkänä löllönä.

Olen yleensä varsin tyytyväinen olomuotooni ja suhtaudun sekä ruokaan että liikuntaan terveen positiivisesti. Mielihaluni kohdistuvat useammin kasviksiin kuin karkkeihin ja syön muutenkin (ainakin oman uskoni mukaan ja normaalioloissa) terveellisesti ja monipuolisesti.

Eniten haluaisin parantaa elimistöni fyysistä puolta. Haluaisin olla vahvempi ja jaksaa paremmin. Ulkonäköasioista haluaisin paremman ihon, isomman takapuolen ja lihasta muutenkin luiden ympärille.
Viime aikoina ongelmia on aiheuttanut se, etteivät vaatteet ole istuneet päälle mitenkään päin. Nyt kun rintavarustukseni on taas normaali, eikä kokoa f, mitä se pahimmillaan viime vuonna oli, yläosien kanssa ei enää tule itku, mutta housut putoavat edelleen päältä. Olen joutunut ostamaan housuja lastenosastolta, kun aikuisten puolella 25 tuuman farkut lähtivät nappia avaamatta jalasta. Yleensäkin paino tuppaa minulla kertymään tisseihin (ja pömppikseksi vyötärölle) sen sijaan, että jakautuisi kauniisti.

ELINA 33 v.
Olen lapsesta saakka ollut pyöreä, mutta en ole kokenut sitä mitenkään hirveän suurena ongelmana. Olen toki kokeillut vaikka mitä laihdutuskeinoja, mutta en kovin tosissani. Jossain vuosituhannen alussa olin vielä lievästi ylipainoinen, mutta nykyään taidan olla edelleen sairaalloisen ylipainon puolella.

Jouduin sairauden vuoksi syömään lääkkeitä, jotka lihottivat minua yhteensä yli 50 kg. En vieläkään käsitä, miten yksi lääke lihotti minua parissa kuukaudessa 30 kg, vaikka söin vain tavallista ruokaa. En siis koskaan ole ollut mikään hampurilaisten ja einesten puputtaja. Kadotin myös vuosiksi nälän ja kylläisyyden tunteen, nykyään olen vähitellen oppinut niitä tunnistamaan, mutta syön edelleen kellon mukaan. Koska lihominen tapahtui nopeasti en oikeastaan koskaan ole päässyt sinuksi tämän kropan kanssa. Hassua kyllä, sen sijaan, että pitäisin itseäni todella suurena, en oikein osaa mieltää itseäni näin isoksi, vaatekaupassakin saatan arvioida vaatteet väärin jos en tarkasta kokolappuja. Olen vuosien aikana onnistunut tiputtamaan tuosta 50 kilosta jo 30 pois, mutta matkaa vielä siis on.

Pidän silmistäni ja hampaistani, minulla on myös ihan nätit kädet. Luonteen puolesta vahvuuksiani on varmasti huumori, pitkäpinna ja pitkällä tähtäimellä sitkeys.
Se laihtuminenhan olisi tietysti tavoitteena. Kaipaisin myös itsekuria. Olen joskus kärsinyt lievästä ahmimishäiriöstä joka on kyllä ollut vuosia kunnossa, mutta toisinaan erilaiset himot nostaa päätään ja niitä vastustaessa sorrun toisinaan ahmimaan.

Suurin osa komplekseista ja pakkomielteistäni suuntautuu jonnekin muualla kun ulkonäköön . Ulkonäön suhteen ainoa pakkomielteeni on ehkä päästä takaisin ns. normaaleihin vaatekokoihin, pois ”isojen tyttöjen osastolta”, takaisin siihen lukemaan jota vaaka näytti ennen kun aloin lihoa lääkkeiden ym. takia. En haaveile siis edes normaalipainosta, vaan minulle riittäisi se lievä ylipaino.

HEIDI 28 v

En ole oikeastaan kuin viimeisen vuoden ajan ajatellut suhdettani ulkonäköön. En osaa ajatella itseäni kauniina, se varmasti osittain johtuu itsetunnosta. Vieläkään en oikein tiedä, miten suhtautua itseeni. Olen siis epävarma. En ole oikeastaan ikinä ajatellut miltä näytän, kun lähden ovesta pihalle. Suurimman osan elämästäni olen ollut joko lievästi ylipainoinen tai ylipainoinen. Vuoden 2009 aikana kuitenkin sain karistettua kiloja pois ja tällä hetkellä olen tilastojen mukaan lievästi ylipainoinen.

Vahvuuteni on ehkä kasvojen rakenteessa, Minulla on hyvin korkeat poskipäät. Lisäksi myös luuston rakenne on hieman karkeahko, olen siis ”kulmikas” tyyppi.

Itse inhoan allejani ja vatsaa sekä sisäreisiä. Laihdutettuani rajussa tahdissa ja 2 peräkkäistä raskautta aiheutti vatsaani sen että nahka on sellainen puolityhjä jalkapallo.  Lihaskuntoni heikkoudesta johtuen maan vetovoima vetää allit jalkapohjien alle. Lisäksi löysää läskiä/höttöä löytyy sisäreisistä. Varmasti melkein siis yleisongelma. Koen  5 kg syndroomaa, mutta mielestäni aiheellisesti.

Minulla on syntymävamma. Silmissäni on  karsastusta, jota on hoidettu leikkauksella. Vieläkin sitä on lievästi. Minulla on stressivatsa, joka reagoi aika ajoin voimakkaastikin.

Pakkomielteenä koen tämän vatsanseutuni. Muutaman liikakilon kera peilikuvani on todella inhottavan näköinen. Jos muuten vaatteet ovat kohtuu istuvia, niin vatsankohta tursuaa jenkkakahvojen kanssa yli äyräiden. Lisäksi koen ahdistavana painon seuraamisen. Haluaisin opetella sen rytmin / elämäntavan, jolla osaan pitää kropan ja pääkopan luontaisen hyvinvoinnin. Haluan myös oppia  syömään juuri sen verran, mitä se kroppani kuluttaa. Eli tasapainoa elämäntapoihin!

JOHANNA 40 v.

Olen kahden semiteinin yksinhuoltaja, yrittäjä ja opiskelija. Stressiä riittää, miten pyörittää arki, jakaa ajankäyttö ja tämä niin varoteltu taantuma painaa päälle, mistä löytää leipä pöytään. Yritän kovasti uskoa positiivisen ajattelun voimaan, joskus iloisesti onnistuen mutta myös usein siinä onnistumatta, pettyen ja ärtyen. Minua pidetään vahvana persoonana mutta kyllä se on hyvin pitkälti heikkouksien peittämistä, elämän varrella opittuja suojautumiskeinoja.

Pidän kasvoistani, silloin kun näen ne tietystä kulmasta. Muita vahvuuksiani ovat silmät, kauniit sormet ja kynnet, suhteellisen nätit jalat polviin asti – ja itseironia.

Kuvittelen että vaatteilla saa piilotettua ylipainoa ja mustahan häivyttää ne lopullisesti. Olen aina kokenut olevani lihava, näin jälkeenpäin valokuvia katsoessa niin ei ole ollut, olen ollut vain ns. persevä. Ja nyt kun vaaka kertoo ikävän tosiasian, en kuitenkaan näe niin isoa ihmistä peilistä kuin valokuvissa. Valokuvista en aina edes tunnista itseäni. Tavoitteenani on nyt ensialkuun pudottaa painoa 15 kg.

Parannuskohteeni on suhtautuminen ruokaan, olen tunnesyöppö, hyvässä ja pahassa. Haluan löytää liikkumisen ilon ja lopettaa selittelyn, kaikki tekosyyt on varmaankin jo käytetty loppuun. Ja erityisesti haaveilen, että käyn juoksemassa mutta jos nyt kuitenkin alottaisin edes kävelyn. Virkeystason kohotusta ja myös sitä elämänilon palautumista voisi tuoda meidän kotiin. Oliskohan tuo yhdellä sanalla elämäntavanmuutos?

Toinen terveydellinen ongelmani ylipainon lisäksi on akne inversa, en suostu uskomaan että se on tila jota ei voida ”poistaa”. Olen kärsinyt siitä jo ala-asteikäisestä, pahin epidemia oli 20-vuotiaana ja noin 5 vuotta sitten. Olen ko. vaivan vuoksi ollut kaksi kertaa leikkauksessa, jossa on poistettu arpikudosta, joihin vaiva uusiutui useasti. Joten kroppani näyttää kuin olisi haulikolla ammuttu ja vähän moralla tuikattu. Vanhatkin arvet tummia ja punaisia.

Suolisto oikuttelee etenkin viljasta ja jostain kumman syystä sitä tulee vedettyä joskus kaksin käsin vaikka sen tiedän aiheuttavan ongelmia.

Ylipaino rajoittaa elämääni, olen kehittänyt joitain uskomuksia itselleni omasta koostani. Arvet rajoittavat elämääni myöskin pääni puolella, uimassa tai rannalla ei voi käydä, saunaillat tyttöjen kanssa tai vaatteiden vaihtaminen muiden läsnäollessa on hyvin ahdistavia.

Ohuet ja hennot, helposti rasvoittuvat hiukset stressaavat päivittäin, purkkia ja purnukkaa on olen haalinut, jos jonkinlaista tuuheuttavaa ja syväpesevää, rasvoittuvuuden estävää tököttiä löytyy hyllystä. Näkisittepä sen vekotinarsenaalin, jolla epätoivoisesti koitan saada hiukseni näyttämään siedettäviltä, tyvikohottaja, suoristusraudat eri koossa, patukat, lämpörullat, kihartimet jne.

KATRIANNA 47 v.

Olen kolmen pojan äiti ja oikeastaan viimeiset kaksikymmentä vuotta elänyt muiden ehdoilla. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet muutoksen aikaa, olen vaihtanut työpaikkaa kahdesti ja opiskellut. Viime kesänä muutimme Jyväskylään. Nyt siis aloitan taas uudessa työssä ja olen luvannut itselleni, että opettelen ottamaan aikaa itselleni ja opettelen välittämään minusta. Siinä riittää haastetta.

Minulle on kymmenvuotiaasta asti tehty selväksi, että olen lihava. Lapsuudesta en muista, että kukaan olisi koskaan sanonut kauniiksi lapseksi. Pikemminkin olin se hieman villi pentu. 18-vuotiaana baarissa ollessani eräs umpijuovuksissa oleva äijä tokaisi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä rumaa ihmistä…

En ole koskaan oppinut pitämään ulkonäöstäni, peili on ollut viholliseni puntarin ohella. Olen aivan noviisi tyyli- ja pukeutumisasioissa, meikkaaminen kestää kaksi minuuttia. Voi kai siis sanoa, että ulkonäkö on minulle kompleksi. Lyhyet jalat ja pitkä selkä, omenalihavuus – kun olin normaalipainoinen, minulla oli pikemminkin poikamainen vartalo kuin naisellinen- vyötäröä ei ole, vaan hoikat jalat ja tasapaksu vartalo. Lisäksi minulla on aivan sairaan rumat kädet, nakkisormet jotka ovat kaiken lisäksi lyhyet töpöt- en ole ikinä elämässäni kehdannut käydä hoidattamassa kynsiäni.

Ehkä kasvot ovat kuitenkin parasta minussa. Suun seutu ja silmät ja luonnostaan tummat värit kulmissa ja ripsissä.

Haluaisin parantaa suhtautumiseni kehooni. Kaksikymmentä kiloa pois. Pois jojo-laihduttamisesta, pysyvä elämäntapamuutos. Pois läski vyötäröltä ja poskista, hyvä olo ja tasapaino työn, perheen, liikunnan ja ravinnon suhteen. Ei enempää eikä vähempää.

LYDIA 20 v.

Nuorempana harrastin eri urheilulajeja ja kun lopetin ne, niin sitten terveydenhuoltokin jäi aikalailla siihen. Haluaisin saada itseni timmimmäksi ja samalla omaksua uusia terveellisempiä elämäntapoja.

Suhde omaan ulkonäköön vaihtelee vähän mielialan mukaan. En ole koskaan oikeastaan hirveästi murehtinut kokonaisuudesta, ja helpommin sitä onkin tarttunut pikkuseikkoihin. Oisi kiva olla yhtä timmissä kunnossa kun aikoinaan olin, kun harrastin cheerleadingiä. Se ollut mikään vitsi se laji, olin todella hyvässä kunnossa siihen aikaan.

Vahvuutenani pidän tummia hiuksiani ja kulmakarvojani ja ripsiäni.

Koko nuoruusikäni olen kamppaillut iho-ongelmien kanssa, poden lievää aknea. Pesen aina kasvojani ja vaikka mielelläni olisin päivät pitkät ilman meikkiä, niin näitä näppylöitä on pitänyt usein piilotella.
Ykköstavoitteeni on kuiten terveempien elämäntapojen omaksuminen.  En ole kovinkaan usein katsonut mitä pistän suuhuni ja monesti vasta jälkeenpäin pohdin, että oisiko ollut parempia vaihtoehtoja. Usein nappaan helpointa ja nopeinta. Liikunta ja hyvä ruoka arkeen!

Sekä projektin vetäjät

HANNA 32 v

Minulla on ollut koko elämäni ajan ristiriitainen suhde ulkoiseen olemukseeni, mutta iän mukana minäkuva on mennyt myönteisempään suuntaan. Mielenlujuutta on varmasti kehittänyt työskentely vaikeiden syömishäiriöiden piirissä ja oman psyyken perinpohjainen työstäminen ammattiin kasvamisen myötä.

Välillä vaikeiden elämänvaiheiden mukana saattaa toki ilmetä ulkonäköpaineita. Kaikenlaiset ajatukset kuitenkin tulevat ja menevät eikä niiden kannata antaa tuhota omaa mielenterveyttä. Ulkoinen olemuskin pysyy säteilevämpänä, kun ajattelee itsestään enemmän hyvää ja tiedostaa arvonsa.

Vyötäröni on kapea ja lantio leveämpi, minkä lisäksi minun on suhteellisen helppoa pitää itseni kunnossa. En todellakaan ole laiha, enkä haluakaan olla. Enemmän olen kiinnostunut kehittämään lihaskuntoa ja ylläpitämään sitä lopun elämääni. Lisäksi ainoa minkä toivon pitäväni vähärasvaisena on tuo vyötärön alue. Kaikkiaan olen innostunut työstämään kehonkoostumustani lähinnä oman urheilulajin löytämisen kautta. Keskiössä on siis rakkaus liikkumista kohtaan ja tarve kehittää kehoa ja mieltä jonkin taitolajin avulla.

Ehdottomasti suurin ulkonäköäni verottava tekijä on tällä hetkellä stressi. Saan sen kautta helposti ihoni pilalle ja olemukseni rähjääntymään. Tämä on todella tärkeä kehityskohde, joka voi ratkaista kaiken. Haluan tehdä hiljentymisestä pysyvän osan päivärutiiniani, vaikka toistaiseksi koenkin olevani liian levoton lootusasentoon.

VARPU 55 v.

Minulla on kummallisen ristiriitainen suhde omaan ulkonäkööni: toisaalta olen ihan rento ja huumorintajuinen asiassa, toisaalta olen itseäni kohtaan julma ja ylikriittinen.

Pidän ulkonäössäni silmistäni, joista olen eniten saanut palautetta. Ulkonäköni heijastaa parhaimmillaan persoonallisuuttani hyvin. Olen viime aikoina havainnut itsessäni ensimmäisiä oireita vanhenemisen pelosta. Ne pelot on ylitettävä. Kuten Bette Davies sen sanoi: ”Vanheneminen ei ole pelkureita varten.”

Elän vaihdevuosien sydänaikaa. Vaihdevuoteni ovat sujuneet ihan luomusti ja vailla isompaa draamaa, Minulla on lymfakierron häiriö, joka aiheuttaa nestepöhöä ala- ja keskivartaloon.  Minulla on myös lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa, mikä johtuu hyvälaatuisesta kystasta kilpirauhasessa. Se vaikeuttaa laihtumista/suunnilleen normaalipainossa pysymistä.

Sitten kuulun niihin naisiin, joilla on aina viisi kiloa liikaa. Ihan sama painanko 80, 75 vai 70 kiloa. Aina minulla on 5 kiloa liikaa… Tästä viiden kilon syndroomasta haluan eroon.